Paras lattiamaali koiratalouteen

Remontti ei vieläkään etene toivomallani tahdilla selkävaivani takia, mutta asioiden pähkäilyä ja suunnittelua se ei onneksi estä. Jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee lattian pintakäsittely. Puulattia on iso osa vanhan talon henkeä eikä ole yhdentekevää millä pinnan käsittelee, varsinkaan koirakodissa. Väitänkin että olen kerännyt aiheesta melko paljon asiantuntemusta ja saatan tietää mikä on paras maali koiratalouteen. Tai vähintään miten maali kannattaa valita.  Huom. kuvitus vanhan kodin saldoa ja osa koirista vain lainassa.


Kysymys kestävästä lattiamaalista nousee usein esille vanhojen talojen kunnostajien keskustelupalstoilla. Keskustelua kuvittaa aina kymmenet toinen toistaan kamalamman näköiset totaalisen kuluneet lautalattiat. Kommenttien keskeltä erottuu muutama onnellinen Betoluxin tai Virtasen maalitehtaan porstuamaalilla onnistunut rauhallisen pikkukoiran omistaja. 90% keskustelijoista kertoo kuitenkin maalin kuin maalin kuluvan koiran kokoisten koirien temmeltäessä.

Samaan tulokseen olen itsekin päätynyt. Ihan sama mitä maalaat ja millä, se kuluu ennemmin tai myöhemmin. Jos asiaa ei hyväksy, ei kannata hommata koiria eikä lautalattioita. Valitan, ei siis ole olemassa yhtä oikeaa maalia, vain eri tavoin käyttäytyviä vaihtoehtoja.



Edellisessä kodissamme oli vanhaa 1920-luvun lautalattiaa ja ihan uutta puuta Betoluxilla ja Permolla maalattuna. Permo sai kolhuja jo remonttivaiheessa, ennen kuin talossa asui vakituisesti yksikään koiruus. Permon päälle maalattiin Betoluxia ja osassa huoneista Betolux oli suoraan uudessa puussa. Yläkerran ohuina kerroksina uudelle puulle maalattu Betolux tuntui kestävän melko hyvin ja sai kolmessa vuodessa vain uurteita koirien kynsistä. Sen sijaan toisen maalin päälle maalattu paksumpi Betolux lohkeili ikävinä lastuina helposti. Puun laadulla on myös merkitystä. Pehmeässä puussa kulumat näkyivät heti, kovassa myöhemmin.



Maalin kestävyyden sijaan kehotankin ensin miettimään miten haluaa maalin kuluvan, ja koska uusintamaalauksilta ei voi välttyä, pitää päättää haluaako maalata Betoluxin tapaisilla nopeasti kuivuvilla kestävillä kamalan hajuisilla myrkyillä, vesiohenteisilla tuotteilla, vai kenties vanhanajan öljymaaleilla. Jos kauniisti kulunut pinta miellyttää omaa silmää, ei perinteinen pellavaöljymaali ole huono vaihtoehto. Monen mielestä se joustaa koiran kynnen alla, eikä lohkea rumina paloina irti. Jos taas haluaa lattiastaan kauniin kiiltävän ja pidempään uuden näköisen lienee Betolux ja kiiltävä Porstua hyvä vaihtoehto. Suosittelen myös suosiolla tukevia mattoja kriittisiin kohtiin suojaamaan pahimmilta koirien suditteluilta. Esimerkiksi eteinen on nopeasti entinen.


Myös lattian värillä on suuri vaikutus. Rakastin punaista lattiaamme keittiössä ja eteisessä. Ajattelin ettei tummassa näy lika, mutta olin aivan väärässä. Savisen pihan tassuttajat saivat lattian aina päivässä järkkyyn kuntoon. Tummassa pinnassa näkyi pieninkin raapaisu valkoisena jälkenä ja väri olikin talon herkin. Samaa olen kuullut muista tosi tummista lattioista. Voin sanoa että edellisen omistajan omien koirien turkin mukaan valitsema valkoinen maali ja sitten meidän mustat koirat olivat myös huono kombo. Tulevaan uuteen kotiin siis harmaanmustan turkin ja kuratassujen sävyjä?


Monet sanovat ettei edes perinteiseen tapaan kunnostetun talon lautalattian välttämättä tarvitse olla maalattu hengittävillä maaleilla. Lattiarakenteen kuuluu olla vedoton ja tiivis, ja rakoja syntyy puulattiaan aina. Kosteutta lattiaan ei pitäisi syntyä ilman rakenteellista vikaa. Usein hengittävät maalit kestävävät kulutusta huonommin. Uusi pellavaöljymaalikin on ensimmäiset vuotensa hengittämätön kalvo. En ole itse asiasta oikein selvästi mitään mieltä, mutta koska talooni tulee täysin uusi lautalattia, voin helposti valita minkälaisen maalin tahansa.


Vaihtelun vuoksi minua kiinnostaisi kokeilla jonkinlaista lämpimän ruskeaksi sävytettyä läpikuultavaa öljyä. Tutkimukseni mukaan monet valmiina myytävät sävytetyt vahat ja öljyt kestävät koiria huonosti. Ykkösvaihtoehtoni on tällä hetkellä kokkailla oma öljykäsittely. Kuvittelen, että syvälle puuhun imeytyvä öljy voisi olla hyvä juttu, eikä ainakaan lohkeile irti. Jos pinta ei kestä, päälle voi aina maalata. Tiedättekö hyviä reseptejä?


Jos jaksoit lukea tänne asti haluan kertoa vielä pienen salaisuuden. Koirajuttuja tämäkin. Tänään meille tulee aivan erityinen jouluvieras, kotihoitolainen Viipurista. Näiden koirakiireiden takia palaan ilmoittamaan arvonnan voittajan vasta viikonloppuna.

Terveisin, Stella


Näin tein kuusiportin DIY

Sain pari utelua liittyen blogissani vilahtaneeseen kuusiporttiin. Ajattelin muutaman lisäkuvan avulla näyttää miten sen tein, vaikka kyseessä ei tosiaankaan ole mikään puuseppämestarin taidonnäyte. Portti on pihapiirin yleisilmeelle tosi tärkeä elementti ja monesti harmittaakin miten porttien arvo on nykyrakentamisessa unohtunut. Koska en itse kunnosta taloani istumaan mihinkään tiettyyn aikakauteen, yritin vain tehdä sellaisen portin joka näytti hauskalta ja jonka ylipäätään osasin tehdä. Portin teko olikin hyvää sähkötyökalutreeniä.


Aloitin päättämällä portin koon ja tein uudesta kakkoskakkosesta miltei neliön malliset portin rungot. Keskelle tulevat pystypuuosat jätin korkeammaksi, jotta pystyin tekemään porttiin jonkinlaisen lukitussysteemin. Loppu puutavara olikin taas eri paikoista haalittua kierrätystavaraa. Oman kokemukseni mukaan käsittelemätönkin puu kestää pihalla melko hyvin. Ehkä joskus silti maalaan portin.



Tein runkojen takapuolelle kulmiin mahdollisimman eripariset tuet, koska se nyt minun mielestäni näytti kivalta. Ylös ja alas kiinnitin tuuman paksuisen puulistan, johon pystyin kiinnittämään portin pystylaudat toiselta puolelta.


Yksi kuusi koostuu kahdesta laudasta. Mallailin ensin montako kuusta mahtuu kumpaankin portin osaan. Päätin että kolme kuusta per puoli on hyvä. Väleihin keräsin kaikki talosta löytyneet, listat, jätepuut, rimat ja luudanvarret sekalaiseksi kokonaisuudeksi. Mitä enemmän eri väristä, kokoista, mallista ja ikäistä puuta, sen parempi. Ideana on, että pystylaudat on helppo tarvittaessa vaihtaa.


Hahmottelin ensin kuusen puolikkaan toiseen lautaan ja sahasin pistosahalla. Piirsin toisen puolikkaan sitten ensimmäistä mallina käyttämällä. Koska portin tarkoitus on pitää koirat sisäpuolella, yritin tehdä kuusista kapeita. Yhden kohdalla innostuin liikaa ja jouduinkin kiinnittämään aukkoon kivasti ruostuneen verkon estämään uteliaita partanaamoja työntämästä päätään läpi.


Tein kulmatuista tarkoituksella aika pienet, ja suunnittelin kuusien koot niin ettei taustalla oleva tuki osu kuusen kanssa samalle kohdalle. Helpointa on tehdä sopiva määrä eri kokoisia kuusia ja pätkiä muu puutavara oikeaan mittaan, sen jälkeen etsiä kuusiin sopiva rytmi ja vasta lopuksi kiinnittää kaikki kerralla paikoilleen.


Portista tuli tietenkin todella painava, varsinkin märkänä. Laitoin portin alle pyörät tukemaan rakennetta myös keskeltä. Katsotaan miten pyörä toimii oikeasti käytössä. Portin kiinnittäminen oli sata kertaa vaikeampaa kuin itse portin teko. Pystytimme porttia ja tolppia apumiehen kanssa kaksi päivää räntäsateessa. Käyttämämme saranat olivat tämän tyyliset. Kiinnitimme ne pulteilla puun läpi.


Hätäratkaisuna portti suljetaan toistaiseksi itse väännetyllä rautahakahäkkyrällä. Toimii ihan hyvin. Luulen että kuusikuviosta tulee taloni oma juttu ja käytän sitä muuallakin pihapiirissä. Kännykän sääohjelma esimerkiksi jo sinnikkäästi väittää minun asuvan Kuusistossa, vaikka en sen nimistä paikkaa löydä läheltä mistään kartasta. Pimeällä portti on erityisen hauskan näköinen, kun talolta tuleva valo piirtää ajotielle kuusimetsän peilikuvana.


Muistutus arvonnasta!


Voit vielä viikon verran osallistua arvontaan kommentoimalla edelliseen postaukseeni ja liittymällä blogini lukijaksi sivupalkin Lukijat-laatikosta. Osallistu arvontaan täällä. 13.12. mennessä. Arvon pikkujoulupaketteja, joissa on mm. bambuisia tiskirättejä, ihania vihkoja Porvoon vanhastakaupungista, vähän herkkuja, ja Rönnin pihkasalvaa

Terveisin, Stella

Pikkujoululahja-arvonta +VIDEO

Olen viime aikoina miettinyt paljon matkaani bloggaajana. En ole asiasta ihan varma, mutta veikkaan että melko pian ensimmäisestä blogipostauksesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Blogini kulki alussa nimellä "Ärsyttävää hömppää", koska koin ettei rakkauttani Strömsötä ja käsillätekemistä kohtaan tuolloin oikein ymmärretty ja sille jopa naureskeltiin. Muita blogeja tiesin vain kourallisen, omastani en kertonut kenellekään. Tilanne muuttui kuitenkin muutamassa vuodessa ja pian kaikki kotoilivat hiki hatussa ja joka toinen piti myös blogia.


Blogini on sittemmin vaihtanut nimeä ja osoitetta muutamaankin otteeseen. Taukojakin on ollut, mutta jostan syystä palaan aina takaisin. Tänä päivänä blogilta vaaditaan ehkä enemmän kuin koskaan. Itselläni on paljon blogiin liittyviä toiveita ja tavoitteita, koska koen että tämä on minun juttuni, (toisin kuin ehkä youtube-videot). Olen kirjoittanut niin paljon kuivia remonttipostauksia että haluan kiittää täällä kävijöitä ja jakaa vaihteeksi vähän "ärsyttävää hömppää" pienen joululahjan muodossa. Tai on näillä pikkupaketeilla ihan käyttöäkin.

Arvonta

  • Arvontaan osallistut kommentoimalla jotain tähän postaukseen. Kerro vaikka minkälaisia juttuja tykkäät blogeista lukea. Jos kommentoit anonyymisti, muista jättää joku nimi tai yhteystieto. 
  • Pikkujoululahjoja on kaksi ja toinen arvotaan bloggerin kautta seuraavien kesken. Toisen paketin arvontaan pääset siis mukaan klikkaamalla itsesi lukijaksi napista "Lue" sivupalkin Lukijat-laatikosta. 
Arvontaan voi osallistua 13.12. asti!



Marraskuun remonttikuulumiset


Tämän kuun remonttikuulumiset ovat lyhyet. Olemme saaneet koira-aidan portteineen pystyyn ja sokkelin tukivalun muotit poistettua. Sokkeliin on myös tehty reiät tulevaa rossipohjan tuuletusta varten. Vielä pitäisi patolevyt saada paikoilleen, jotta kaivinkone ehtisi paikalle viimeistelemään pihan.


Selässäni on kuitenkin meneillään jotain omituista ja en ole loppukuusta pystynyt kipujen takia tekemään yhtään mitään. Odotan lisätietoja vaivastani ja siitä miten se parannetaan. Itsesääli on ollut korkealla ja mieli aika maassa. En ole tottunut olemaan aloillani. Olen kuitenkin lääkinnyt itseäni pilvilinnoja rakentamalla. Siitä ei tule selkä yhtä kipeäksi kuin taloni remontista.


Mukavaa joulunodotusta!

Terveisin, Stella 

Kahden neliön kylpyhuone!

Alan henkisesti valmistautumaan siihen, että (pian) pääsen tekemään lattioita. Samalla pitäisi päättää viemärin ja vesiputkien reitit. Toisinsanoen olen hahmotellut paperille keittiötä, vessaa ja kylppäriä. Remonttissani wc-kylpyhuone ei vaihda paikkaa, vaikka kaikki meneekin uusiksi. Se ei myöskään saa lisää kokoa, koska en raaski uhrata tilalle yhtään enempää 25 neliöstä. Kylpyhuoneen kalusteet muuttavat kuitenkin järjestystä. Pesukone lähtee toisiin tiloihin, mutta lämminvesivaraaja muuttaa sisään. Pumppu ja lämminvesivaraaja oli sijoitettu talon kylmimpään kohtaan, ulkonurkkaan. Vesi tulee taloon vieläkin samasta nurkasta, mutta muuten kaikki vedot menevät nyt uudessa suunnitelmassa lämpimällä sisäseinällä. Koska kaivovesi ei ole pysynyt kunnostuksesta huolimatta kirkkaana, joudun varmaan ensi kesänä liittymään kunnan vesiverkkoon. Se on tuotu jo tontille.

Alkuperäinen kylpyhuone oli kurjaakin kurjempi näky ja parhaimman käsityksen siitä taitaa saada ensimmäisestä videostani. En paljon tilaa kuvannut, koska mökillä oli aina niin pimeää. Pohdin pitkään vaihdanko oven paikkaa, niin että kylppäriin mentäisiinkin makuuhuoneesta. Koirien tarpeet menivät kuitenkin edelle ja päätin että on tärkeintä saada lenkillä hirvenkakassa pyörineet koirat pesulle suoraan eteisestä kulkematta keittiön ja makuuhuoneen kautta. Vanha ovi onkin ainoa säästettävä osa.



Myönnän että välillä tuntui mahdottomalta saada kaikkea mahtumaan kahteen neliöön niin että se toimii minun ja koiran kokoisten koirien käytössä, eikä tunnu ahtaalta. Suunnitelmassa puolet tilasta on varattu suihkulle ja puolet vessalle. Pönttö tulee olemaan aivan tavallinen kierrätyksestä löydetty malli, samoin miniallas hanoineen löytyi käytettynä. Haaveilen 60-100 litran varaajasta jonka saa nostettua seinälle. Säilytyskalusteet ovat kirppislöytöjä. Valaistusasiat ovat vielä auki, haluan yleisvalon lisäksi tunnelmallisemman hämyvaihtoehdon. Suihkuverho ei ole tyylikkäin ratkaisu, mutta huomasin että se on vähiten tilaa vievä. Ajattelin että sivuun vedettynä se ei myöskään tuki ahdasta tilaa.

Kylppärisuunnitelmassani on yksi tilaa säästävä ratkaisu. Minikokoinen pesuallas on suihkutilassa. Tarvitsen allasta vain hampaiden ja käsien pesuun ja siihen riittää pienikin. Yhden hengen taloudessa ei suihkua ja allasta käytetä kuitenkaan samaan aikaan. Peilin ei tarvitse olla altaan yhteydessä, vaikka sen voi suihkutilaan sijoittaakin. Peili höyrystyy pienessä tilassa joka tapauksessa. Jos suihkun jälkeen haluaa kuivin varpain pestä hampaansa, senkun pyyhkäisee lattian kuivaksi ja käyttää hetken mattoa. Keittiöön on tulossa iso pesuallas ja siellä voi tarvittaessa tehdä kaikki enemmän tilaa vaativat pesutoimet. Laskin myös ettei erillistä käsisuihkua tarvita, koska suihku yltää pienessä tilassa sinne missä tarvitaan.

Vaikka kylppäri onkin pieni, sen ei tarvitse olla ankea. Vanhat tutut tietävät että pidän väreistä ja runsaudesta ja sitähän vessaan tulee. Lisäksi myös minulle hyvin epätyypillistä valkoista ja harmaata. Vessa on ainoa tila jossa ei tarvitse miettiä materiaalien hengittävyyttä, ja seinille tulee Pip-studion ihana tapetti ja osaan seinästä valkoinen iso peruslaatta pystyyn. Lattiaan haluan kuratassuille sopivan värin ja suihkun puolelle pinnan joka ei ole liukas. Kattomateriaaliksi sama valkoiseksi maalattu puinen peruspaneeli kuin muuallekin taloon.



Miltäs vaikuttaa? Onko teillä todella pieniä kylpyhuoneita? 
Tässä vaiheessa olisi kiva nähdä muiden ratkaisuja ja kuulla parannusehdotuksia!

Terveisin, Stella

Aikaikkuna menneeseen


Rakastan vanhoja taloja juuri siksi että ne ovat vanhoja. Niillä on menneisyys ja se saa näkyä. Sydän syrjällään jouduin purkamaan taloni kaikki seinien kerrokset pois raakalautaan asti. Seinissä oli yllättävän paljon tapettikerroksia, ja välillä pohdinkin onko taloni oikeasti tehty vasta 50-luvun puolivälissä. Keräsin tapetinpaloja talteen ajatuksena säilyttää edes vähän Rauha-mummon sisustushistoriaa.


Muistin tapetinpalat auttaessani vuorostaan apumiestä hänen taloprojektinsa kanssa. Teimme apupojille huonetta ja tapetoinnin jälkeen kaivoin omat tapettisilppuni esille. En keksinyt niistä mitään kovinkaan ihmeellistä. Yhtä vanhaa ikkunaa olin säästellyt tätä tarkoitusta varten. Liisteröin tapetinpalat pinkopahviin ja niittasin kiinni ikkunanpokaan. Tiedän tarkkaan mihin tämä aikaikkuna sijoitetaan remontin valmistuttua. Se pääsee kunniapaikalle.


Terveisin, Stella

Suihku ja pyykinpesukone ilman juoksevaa vettä?


Viime postauksessa harmittelin äkkitalvea, mutta nyt näyttääkin siltä että saan vielä toisen mahdollisuuden valmistautua oikeaan talveen. Lumen sulaessa palasi myös pimeys ja myönnän että halloweenin aikaan on tullut mietittyä taloni edesmenneitä asukkaita. Rauha-mummo on ollut koko ajan enemmän läsnä, mutta väitän saaneeni eräänä iltana myös tiettyä tupakkaa polttavan vieraan. Pimeydestä ja vähän pelottavasta tunnelmasta huolimatta tuosta kuvan saunasta on tullut talouteni monitoimipiste ja arjen pelastus. Siellä tapahtuvat kaikki huoltotoimet, tiskaus, peseytyminen ja nyt myös pyykinpesu.

Jos minun pitäisi nopeasti mainita blogimaailman paras postaus ikinä, olisi se Jovelan Johannan kuvaus pyykinpesusta pulsaattorilla. Tuon kirjoituksen aikaan keräsin jo tietoa vähän toisenlaisesta elämästä, vaikka asuin kivasti suuressa talossa kaikilla mukavuuksilla. Tilasinkin kesällä samanlaisen Midean koneen Hobby Hallin alennuksesta, mutta ehdin ottaa sen käyttöön vasta nyt.


Olin kuvitellut koneen paljon pienemmäksi ja saankin nyt todella pohtia mikä sen lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan. Tällä hetkellä kone on saunalla, jossa sitä joutuu nostelemaan vähän tilasta toiseen. Oletan että kone kestää säilytystä pakkaslukemissa jos sen sisään ei jää vettä. Hyvää härvelissä on että sitä jaksaa yksinkin siirrellä. Suhtauduin pulsaattorin pesutehoon aika epäilevästi. Vaihdoin samalla pesuaineen ekologiseen tuotteeseen ja toivoin parasta.


Keveyden lisäksi pulsaattorissani on hyvää nopeus. Pisinkin pesuohjelma taitaa kestää vain vartin, ja siihen päälle huuhtelut ja linkous. Linko toimi erityisen tehokkaasti, jopa paremmin kuin jossain omistamissani tavallisissa pesukoneissa. Pesutulos oli myös ihan hyvä. Vaatepyykki tuli puhtaaksi, mutta likaisemmat keittiöpyyhkeet olisivat vaatineet tahrojen esikäsittelyä. Huonoa ainakin tässä mallissa oli kehnot ohjeet. Ohjelappunen tuntui olevan jollekin samantyyppiselle koneelle, muttei juuri tälle. Kone ei rungoltaan vaikuta myöskään kovin kestävältä. Pelkään että kannet ja muut liikkuvat osat tulevat rikkoutumaan käytössä.


Pulsaattorin lisäksi saunalla on myös toinen mukavuustuote, jonka olemassaolosta en vielä jokin aika sitten tiennyt mitään, nimittäin ladattava suihku. Härpäkettä kehuttiin niin paljon Mökkihöperöitten fb-ryhmässä että hain omani Puuilosta, mutta näköjään ainakin Biltema myy samaa tuotetta. Voin tässä yhteydessä paljastaa etten ole mikään kaikenkestävä karaistunut villinainen, vaan rakastan yli kaiken lämmintä vettä ja peseytymistä lämpimässä (koska lapsuustraumat). Ladattavan suihkun pieni paine säästää mielestäni vettä ja varsinkin pitkät hiukset on helpompi huuhdella puhtaiksi puhumattakaan koirien tassuista. Turhakkeeksi suihku on mielestäni tuohon hintaan oikein hyvä ostos. Kertalatauksella ottaa useammankin pitkän suihkun, suosittelen kokeilemaan.

Terveisin, Stella

Remonttia ja arkea poikkeusoloissa & VIDEO

Pari viikkoa sitten apumieheni totesi mönkiessään kanssani jäisessä kaivannossa otsalampun valossa, että tämä työmaani on vähän kuin olisi Etelänavalla hommissa, ja taukotupani pieni tutkimusasema. Silloin nauratti. Kun jäin itsekseni kohtaamaan viime viikon sään, ei enää naurattanut. En ole omistanut telkkaria viiteen vuoteen, en lue lehtiä tai kuuntele radiota, joten lumi tuli yllätyksenä. Muistan kyllä välillä klikkailla kännykän sääappseja. Pakkanen ei nyt ollut toivomuslistalla, sillä tilaamani valmisbetoni kaipasi kovettuakseen +5 asteen lämpötilan. Siinä vaiheessa kun sähköt katkesivat koko kylästä olin varma että yksi remonttini tärkeimmistä osuuksista menee mönkään ja sokkelin korjausvalu ei onnistu.


Noh, betoniauto mahtui juuri ja juuri pihaan omenapuun sahauksen jälkeen, apumies ehti viime tingassa auttamaan, letkun pituus riitti, betoni hulahti muottiin ja vähän ohikin, muotti petti vain yhdestä kohdasta sekä lainaan saatu styroksi, puhaltimet ja muovi ehdittiin laittamaan paikoilleen suojaamaan valua juuri ennen lumisateen alkamista. Sähkötkin pysyivät, mutta katolta tippuva lumi rikkoi lopulta muovit ja styroksit. Valu saattoi tuurilla pysyä kunnolla lämpimässä parin vuorokauden verran ja tuurilla se myös riittää.


Samanlaista nipin napin selviytymistä oli ensimmäinen kokonainen viikkoni täällä tutkimusasema Vasarassa. Pyörässä ei tietenkään ollut talvirenkaita, ruokaa ja juomavettä ei ollut riittävästi ja kaikki vaatteeni olivat vääriä ja märkiä. Opin läksyni, pitää varautua paremmin ja seurata säätä tarkemmin. On meillä ollut koirien kanssa kuitenkin ihan kivaakin.


Videolla lyhyesti lokakuun remonttikuulumisista ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin, kiitos niistä.



Terveisin, vähän väsynyt Stella

Kantapään kautta opittuja vinkkejä muille remontoiville naisille

Viimeiset viitisen vuotta olen elänyt enemmän tai vähemmän remontin keskellä. Jotakin pientä olen matkan varrella oppinut ja näköjään kuvittelen tietäväni aiheesta riittävästi jakaakseni vinkkini teille. Niin miehet kuin naisetkin voivat olla hyviä ja huonoja vasaran varressa, eikä kirjoitukseni tarkoitus ole arvioida yksilön taitoja sukupuolen perusteella. Lukekaa siis huumorilla ja muistakaa että vinkit ovat lähtöisin omasta kokemusmaailmastani (lähinnä mokistani), ei absoluuttisesta totuudesta. Kiitos ja anteeksi.

Litimärkä puu jäätyy pakkasilla kivikovaksi sahata

1. Muista ettei kukaan synny remppareiskaksi
Taidot opitaan, kukaan ei saa niitä syntymässä, edes mies. Okei, joillakin on ehkä paremmat geenit. Naisena sinulla on kuitenkin samat mahdollisuudet oppia asioita eikä koskaan ole liian myöhäistä. Kokeilematta asioita, et voi löytää piileviä kykyjäsi. Älä ikinä sano "en osaa" kokeilematta ensin. Saatat yllättyä.

2. Hae tietoa, harjoittele, pyydä apua, käy kursseilla, ole aktiivinen!
Remonttihommia oppii vain tekemällä, tosin hyvä opetus, youtube ja kirjat auttavat paljonkin. Hienointa on jos töitä saa tehdä rauhallisen tyypin kanssa, joka osaa neuvoa. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan ole ja on etsittävä muita keinoja. Itse olen saanut ensikosketuksen nikkarointiin alle kouluikäisenä perhepäivähoitopaikassa, jossa sain joskus leikkiä hallilla jämäpuupalikoiden, naulojen ja vasaran kanssa. Tein palikoista koiran, joka näytti ihan koiralta ja muistan sen riemun tunteen vieläkin. Ensimmäisen työkalupakkini sain 16-vuotiaana syntärilahjaksi. Kun muut kävivät 18-vuotiaana baarissa, minä kunnostin huonekaluja ja hain opiskelemaan huonekalukonservaattoriksi.  Sen jälkeen olen tehnyt pieniä ja isompia hommia aina tilaisuuden tullen ja lukenut kaikki markkinoilla olevat vanhojen talojen korjausoppaat. Opin uutta joka päivä, yleensä epäonnistumisen kautta.

Mitä kauemmas poistut mukavuusalueeltasi, sitä enemmän opit

3. Hommaa juuri SINULLE hyvät työkalut ja varusteet
Muista kokosi ja voimasi rautakaupassa. Hyvä työkalu ei ole se pinkki kukallinen työkalusarja jota myydään naisille. Se riittää lapsille ja askarteluun, mutta ei oikeisiin töihin. Hyvä työkalu ei myöskään välttämättä ole se naapurin Ranen suosittelema maailman suurin ja raskain uutuushärpäke. Etsi koneita joita jaksat kannatella, hanskat jotka sopivat käteesi (vaikka lastenosastolta), työvaatteet jotka suojaavat ja tuntuvat hyvältä päällä sekä vempeleitä joita osaat käyttää. Naiset sortuvat helposti tekemään töitä liian suurilla puutarhahanskoilla siipan vanhoissa verkkareissa. Polvisuojat, repeämättömät työhousut, istuvat tarkoitukseen tehdyt hanskat ja turvakengät muuttavat elämäsi. Lue arvosteluja ja etsi tietoa, hyvä ei välttämättä ole aina kallista. Työkaluja voi myös lainata ja vuokrata. Äänekkäät koneet muuttuvat vähemmän pelottaviksi kunnon kuulosuojaimilla ja suojalaseilla.

Suomen olosuhteet eivät aina ole remontille parhaat mahdolliset

4. Vaadi tasa-arvoista kanssakäymistä kaikkialla
Olin todella järkyttynyt siitä kohtelusta, jota sain jo taloa etsiessäni kiinteistövälittäjien ja pankin toimesta ja miten kummallista asennetta olen kohdannut nyt taloa remontoidessani ja asioidessani eri firmojen kanssa. Olen pitänyt Suomea aika tasa-arvoisena maana ja ilmeisesti olen itse kasvanut niin pellossa etten ole tajunnut kyseenalaistaa kykyjäni riittävästi. Nykyään uskallan sanoa jos palvelu ei ole asiallista, mutta annan myös positiivista palautetta jos asiat sujuvat hyvin.

5. Hyväksy keskeneräisyys
Talo, mikään talo, oli se sitten vanha tai uusi, ei ikinä tule valmiiksi. Kun kaikki on laitettu, homma alkaa alusta. Minun on äärettömän vaikeaa sietää keskeneräisyyttä, mutta olen löytänyt tapoja selvitä siitä (kohta 7 ja 10)

Ei näin

6. Tee listoja
Talon suurempi remontti voi tuntua järkyttävältä projektilta. Tai ehkä käy niin että idea on ensin mahtava, mutta kun totuus kaikesta mikä pitää tehdä ja ottaa huomioon käy ilmi sitä haluaisi perääntyä koko jutusta. Listojen tekeminen voi auttaa tai ahdistaa. Olemme yksilöitä. Olen huonomuistinen, joten listoja tekemällä rauhoitun ja jäsennän ajatuksiani ja muistan ne paremmin. Kuvittelen listojeni avulla että homma on hallussa. Jos lista on tyyppiä: "julkisivun laudoituksen uusiminen, kylppäriremontti, salaojitus" se ahdistaa. Eihän tuosta pääse ikinä viivaamaan mitään yli. Listalle lisätyt pikkuhommat motivoivat enemmän. Suurempia kokonaisuuksia kannattaa pilkkoa pienemmiksi ja keskittyä kerralla vain yhteen asiaan, niin projektin laajuus ei tunnu musertavalta. Onnistunut listojen teko ja käyttö tekee projektin etenemisen näkyväksi.

7. Ymmärrä että elämä remontin keskelläkin on elämää
Tekijöitä on monenlaisia. Jotkut tykkäävät painaa sata lasissa remontin kerralla pois alta. Monella tilanne on kuitenkin se, että pitää käydä töissä, nukkua ja syödä ja ehkä talouskin pakottaa elämään rempan keskellä vuosia. Sitä tulee hulluksi jos tuona aikana unohtaa elää myös tavallista arkea. Remonttielämästäkin on tehtävä siedettävää ja siitä on saatava taukoa. Tylsien perushommien ohella kannattaa tehdä jotain itseä motivoivaa ja muistaa välillä karata koko remontista. Remonttiarjen ei tarvitse olla kärsimystä ja kurjuutta.

On ihan ookoo ostaa raksalle kukkia, tuoda kauniita turhia esineitä ja pitää taukoja

8. Varaudu riitoihin
Tämä on fakta. En ole tavannut yhtäkään ihmistä joka väittäisi muuta. Riitaa tulee satavarmasti oman kumppanin kanssa, mutta sitä voi tulla myös kavereiden, talkooväen, naapurin, rautakaupan myyjän ja ties kenen kanssa. Remontit ja rakennushankkeet ovat varmasti johtavia syitä avioeroon. Parisuhteen tilannetta on siis seurattava tiiviisti ja molempien osapuolten pitäisi osata ainakin seuraavat sanat "anteeksi", "kiitos" ja "olit oikeassa".

Suunnittelu on vähintään yhtä mukava kuin valmiiksi saaminen

9. Haaveile ja löydä oma motivaatiosi
Minkä takia remontti on aloitettu? Usein syynä on kiiltokuvamainen visio unelmakodista. Tie tuohon alkuperäiseen unelmaan on tosin aina pidempi kuin alunperin olisi ajatellut ja jossain matkan varrella motivaation voi hukata. Silloin kun remppaelämä on pelkkää ankeutta yritän muistuttaa itseäni syistä miksi tähän on lähdetty. Tankkaan sisustuslehtien ihania kuvia vanhoista puutaloista, hypistelen kaupoissa sohvatyynyjä, piirtelen sisustuksen järjestystä paperille, tilailen tapettinäytteitä, luen pidemmälle edenneiden ihmisten blogeja ja mietin mitä kaikkea teen kodissani remontin jälkeen. Vaikka neuvo on vähän ristiriidassa kohdan 7 kanssa ja vaikka uskon että jo remontista ja itse matkasta päämäärään on osattava nauttia, jotkut työvaiheet ovat vain niin uuvuttavia että pieni todellisuuspako haavemaailmaan on sallittua.

10. Iloitse pienistäkin edistysaskelista
Jos olet tyytyväinen vasta kun kaikki on valmsita ja täydellistä et ehkä ole tyytyväinen koskaan. Keskity säännöllisesti siihen mitä on jo tehty ja unohda hetkeksi tekemättömät asiat. Tee edes yksi pieni osa-alue valmiiksi, siivoa (kaikki näyttää valmiimmalta siistinä) ja laita se nätiksi. Ota kuvia, someta, fiilistele, nauti ja iloitse vaikka vain yhtestä valmiista näkymästä, nurkasta tai työvaiheesta. Hetken pysähtyminen onnistumisen äärelle auttaa taas projektin jatkamisessa ja loppuun viemisessä.

Taitava rajaus kuvaamisessa on yksi tapa keskittää huomio positiiviseen

Terveisin Stella 

Kymmenen minuutin komposti ilmaiseksi (ja bonusVIDEO)

Yöt muuttuvat koko ajan kylmemmiksi ja olen tehnyt listan asioista jotka pitäisi hoitaa kuntoon ennen pakkasten ja lumien tuloa. Yksi iso asia on huussin talvivalmistelut ja jätteiden kompostointi. Jätehuolto hakee roskiksen kerran kuussa, mutta sisäinen viherpiipertäjäni ei vain pysty heittämään biojätettä sekajätteeseen. Hommasin kompostoivan käymälän, jonka olisi pitänyt riittää neljän hengen perheelle ja huussijätteen sekaan olisi pitänyt voida laittaa myös ruokajätteet. No yksinäinen keliakiaa sairastava kasvissyöjä taitaa olla enemmän kuin kuin keskiverto mökkeilevä suomalaisperhe. Paneudutaan huussiasioihin tarkemmin kuitenkin myöhemmin.


Kun alkuperäinen ruokajätekomposti-ideani ei siis toiminut, piti kehitellä jotain muuta. Olen aikaisemmin kokeillut bokashi-kompostointia ja todennut sen ihan toimivaksi. Menetelmä vaatii kuitenkin jatkuvuutta, systemaattisuutta ja enemmän aikaa ja tilaa mitä minulla on tällä hetkellä uhrata. Katsotaan asiaa uudelleen keväällä. Törmäsin netissä ekokeksijä Raimo Flinkin putkikomposti-ideaan. Se vaikutti niin naurettavan yksinkertaiselta että kiinnostuin heti. Kompostista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Ansu ja Sari. Keksijä itse esittelee ajatuksen muun muassa tässä videossa (noin kohdassa 8min).


Homma toimii siis niin että maahan kaivetaan putki, joka on jollain tavalla auki alareunasta. Muoviputkeen voi tehdä uria tai viiltoja, jotta maan matoset pääsevät tekemään työtään paremmin. Minulla oli käytössä jätelavalta löydetty peltinen ilmastointiputki, enkä jaksanut tehdä siihen mitään ylimääräisiä reikiä, kunhan ruuvailin niitit ja mutkat pois, jotta sain aikaiseksi suoran putken. Omasta mielestäni mahdollisimman syvään menevä putki on varmasit parempi ja vähentää rottariskiä. Mietin voisikohan putken pohjaan asentaa myös verkon. Jätteet heitetään putken pohjalle ja putken päälle laitetaan kansi ja paino estämään uteliaat eläimet. Kun jätettä on riittävästi putki siirretään seuraavaan paikkaan ja kaivanto peitetään maalla. Idena on, että putki kaivetaan suoraan paikkaan, jossa kompostointi saa tapahtua rauhassa ja jossa ravinteita tarvitaan, esimerkiksi kasvimaalle. Itse en vielä viljele, mutta haluan paikan ruokajätteilleni, jota voin käyttää myös talviaikaan. Taidampa kaivaa muutamia putkia lisää tunkiolle tulevaa talvea odottamaan.


Terveisin, Stella

Hei, vielä yksi juttu. Edellinen superpitkä youtubevideoni alkoi nolottamaan niin paljon että pilkoin kesäkeittiötä käsittelevän pätkän omaksi klipikseen.


Kuusi vuotta ja kuusi kotia


Katselin merkintöjä vettyneessä pahvilaatikossa kun revin sitä kappaleiksi kesäkeittiön tulipataan. Aloin laskemaan monessako muutossa pahvilaatikko oli ollut mukana. Aika monessa. Minulla on ollut kuusi kodintapaista viimeisen kuuden vuoden aikana. Niissä on vietetty aikaa kolmesta viikosta kolmeen vuoteen. Kaipa kotiutuminen on samanlaista kuin parisuhteen onnistuminen, kun tulee liikaa pettymyksiä putkeen iskee sitoutumiskammo eikä uskalla luottaa siihen kaikki menee tällä kertaa hyvin. Ei ihme että talo pyörillä kiinnosti ajatuksena niin paljon. Sehän olisi ollut vähän kuin avoin parisuhde. Rahani olisivat riittäneet sen tekemiseen ilman lainaa ja asioiden mennessä mönkään olisin voinut poistua mökkini kanssa vaivihkaa takavasemmalle.


Olen luoteeltani peruspessimisti ja kotiutuminen Villa Vasaraan on ollut hankalaa. En edes kutsu taloa oikeasti tuolla söpöllä nimellä. Kakistellen saan sanottua välillä koti, useinmiten puhumme Jokela kolmosesta, tai vain kolmosesta. Kuinka ankeaa? Muuttolaatikoiden polttaminen on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.


Olen ottanut muitakin pieniä suuria askeleita. Siirsin kirjat mökkiini ja vaihdoin kotikuntaa ainakin paperilla. Rankkasateessa postilaatikkoa asentaessa vatsanpohjaa kipristi ihan kivalla tavalla. Ensi viikolla olisi tarkoitus jäädä talolle myös viikolla. Olisin tehnyt sen jo aikoja sitten, mutta nuoremmalla koirallani (kuvassa) on paha eroahdistus ja toinenkin reagoi muutoksiin.


Ne jotka ovat omistaneet eroahdistuksesta kärsivän koiran tietävät miten ikävää se on kun työpäivän aikana saa jännittää odottaako kotona rikki revitty ovi, tuhottu asunto, itsensä satuttanut kiihtynyt koira ja haukkumisesta hermostuneet naapurit.  Koirat tuntuvat kuitenkin viihtyvän ihan hyvin uudessa "koirankopissaan", joten eiköhän pidemmätkin yksinolot suju ajan kanssa. Mummokoirani on ainakin paljon pirteämpi päästessään rauhallisempaan ympäristöön ja metsälenkeille kaupungin sijaan. Minä myös!


Etelän sateetkin näyttävät hellittäneen, iloa ja valoa tulevaan viikonloppuun!
Terveisin, Stella


Pystyssä pysyvä talo ja kesäkeittiö kierrätysmateriaaleista - Video


Sinne sujahti ihana syyskuu. Jos totta puhutaan, lokakuu on ehkä vieläkin ihanampi kuukausi kuin syyskuu kunhan värikkäät lehdet pysyisivät puissa mahdollisimman pitkään eikä sataisi aivan joka päivä. Syyskuussa tapahtui remontin osalta muutamia isoja juttuja. Niistä suurimpana lienee tyhjän päällä seisovan keskusmuurin tukeminen betonivalulla. Piippuni ja taloni ei voi enää romahtaa, jee! Valun ansiosta pystyn myös suunnittelemaan tulevat lämmönlähteet vapaammin. Betoni kestää painaviakin viritelmiä, mutta pieni tila asettaa tulipesille omat haasteensa. Olen ollut yhteydessä jo moneen kamiinan myyjään ja valmistajaan. Valinta on vaikea. Niin joo, ennen takan asennusta pitää korjata sokkeli, käydä läpi alajuoksujen lahovauriot ja tehdä lattia. Pikku juttu. Kauniin tunnelmallisen pikku takan saaminen toimii hyvänä motivaattorina.



Koirille isoin ilonaihe on ollut koira-aidan aloitus. Tiedän että aita-asiat ovat monille riistaviettisten suurempien koirien omistajille aika iso juttu (myös taloudellisesti) ja kirjoitan aitahankkeesta oman älä-tee-näin postauksen. Kaikki valintani eivät olleet parhaita mahdollisia.

Sauna on jo otettu käyttöön, vaikka muutamia pikku juttuja vielä puuttuukin. Saunan ja vesipadan ansiosta elo talossani on varsin mukavaa. Pihalla on kuitenkin jotain muuta, minkä esittely on jäänyt puolitiehen. Nimittäin kesällä väsätty kesäkeittiö. Ennätyspitkällä videollani käy ilmi miksi rakennelmasta tuli erityisen rakas. Ruuveja, sepeliä ja maisemointikangasta lukuun ottamatta koko komeus on tehty kierrätysmateriaaleista. Osasta olen maksanut jotain pientä, mutta suurin osa on tarttunut mukaani ilmaiseksi. Voitteko uskoa että kannoin muuttokuormassa mukanani kasan tiiliskiviä, raudoitusverkkoa ja puutavaraa. Nyt ne pääsivät kaikki käyttöön!


Taisin videolla unohtaa mainita että hökkelin nurkille on istutettu villiviiniä, joka saa vallata koko metallirakenteen rauhassa. Suunnittelen myös jonkinlaista sadeveden talteenottavaa systeemiä, jonka avulla keittiöön tulisi vesi. Sähkötkin pitää vetää irtoroikkaa helpommalla tavalla...sitten joskus.




Ensi kuun videolla ajattelin vastata muutamiin laajempiin kysymyksiin, joita hankkeestani usein kysytään. Jos mieltäsi askarruttaa joku juttu, kirjoita se tämän postauksen tai videon kommentteihin, häiriköi instassa tai pistä mailia. Kaikki käy. Kysymys voi koskea aivan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Eri asia osaanko vastata :D


Terveisin, Stella