maanantai 20. maaliskuuta 2017

Oppitunti kohtuullisesta elämästä

Muutamia vuosia sitten aloin todella kyseenalaistamaan elintapojani ja pikkuhiljaa pyrkimään kohti entistä kohtuullisempaa elämää. Ajatus sopi yhteen huonotuloisten pätkätöiden ja opiskelun kanssa. Pienet menot, harkitut hankinnat, maltillinen varautuminen tulevaan ja itse viljelty tai kerätty ruoka ei ole hullumpi juttu.




Kun viikonloppuna kävin läpi mökkiini jätettyjä tavaroita ja tutustuimme paikkoihin, sain todellisen oppitunnin taloni edelliseltä asukkaalta. Rauha-mummon omaisuus oli suurelta osin siivottu pois, mutta salakaapista löytyi pikkurarkasti sokeripusseihin säilötyt kuusenkoristeet, talteen kieputetut lahjanarut ja vuosien joulukukkien mukana tulleet tilpehöörit. Pesupöydän alla puolestaan oli kasoissa viikattuna kaikki mahdolliset pakkauspaperit, jopa foliokiuaspussi. Siivousräteiksi oli siististi mytätty vanhoja sukkia.


Rauha-mummolla oli sisäsuihku, mutta mietin miten minikokoinen lämminvesivaraaja mahtoi riittää. Kaivon vesi vaikutti kolmen vuoden käyttämättömyyden jälkeenkin hyvältä, mutta senkään syvyys ei päätä huimannut. Pohdin elokuun kuivuutta ja veden riittävyyttä. Sulakkeiden paukkuessa totesin ettei Rauhalla tainnut olla kovinkaan paljon sähkölaitteita. Löydöt olivat hyvä muistutus siitä mitä oikeastaan tällä asumismuodolla haen. En itserääkkäystä ja kurjuutta vaan kulutuksen vähentämistä, kohtuullisuutta ja tavaroiden kunnioitusta.  Kieltämättä samalla epäilen omaa pärjäämistäni. Rauhalla saattaisi olla heittää vinkki jos toinenkin.




17 kommenttia:

  1. Muutettiin korpeen, missä sähköt pätkii, kännykkä toimii pihalla jne. Ja koen, että näin on hyvä, kaikkea on kohtuudella.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuollainen pysähtyminen ja pohtiminen elämän kulutuksesta, ja sen myötä kuluttavuudesta on välillä paikallaan. Ja siitä syrjään hyppääminen voi olla ovi uuteen ja mahtavaan olotilaankin! :) Tsemppiä tuumailuihin. Vesi ja sähkö riittää, kun laittaa riittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä periaate, riittää kun laittaa riittämään :D Muistan tämän!

      Poista
  3. Ihailen tuota sinun ajattelutapaasi ja haluasi myös elää niin! Täällä yksi joka yrittää kuluttaa mahdollisimman vähän ja on huomannut, että ihan onnellinen sitä on ja mistään ei ole jäänyt paitsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse saan nykyään sata kertaa enemmän iloa käytetystä jutusta kirppiksellä kun uuden ostamisesta. Olen myös ollut niin kauan ilman lehtiä, telkkaria ja mainoksia että joutuessani tavarameren kanssa kosketuksiin, tulee ähky.

      Poista
  4. Nykyihmisillä olisi paljon opittavaa Rauha-mummun kaltaisilta ja hänen ikäluokan ihmisiltä. Sodat ja pula-aika opettivat ihmiset varautumaan kaikkeen ja elämään nuukasti kun mitään ei ollut eikä huomisesta tiedetty. Tämän päivän yltäkylläisyydessä riittää vaihtoehtoja mutta samalla sille sokeutuu, että näin on aina.En tarkoita että elämän pitäisi olla kärvistelyä ja jokapäiväistä taistelua vaan peräänkuuluttaisin toisenlaista elämänasennetta juuri ekologisempaan suuntaan.Itse muutin loppuvuodesta samoista syistä kuin sinäkin. Jo nyt olen jotain oppinut siitä, mikä on tarpeellista ja mikä oikeasti on välttämätöntä.Vesi kun ei tule hanasta eikä mene viemäristä, lämpöä ei ole ilman puita eikä hetken mielijohteesta tee mieli autottomana lähteä lähikauppaan kun kirkolla käyntiin menee puolipäivää.Vaikka nautinkin nykyhetkestä on hieman ennakoitava.Uskon, että selviät, vaikka toki epäusko saa silloin tällöin vaivata kunhan ei anna sille ylivaltaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei minunkaan asumisesta ole tarkoitus mitään kärsimystä tulla. Ihan olen ihmisten ilmoilla ja vesikin toivottavasti tulee hanasta (joskus). Tavaran omistaminen ja hankkiminen on vaan muodostunut taakaksi, ei ihanaksi asiaksi.

      Poista
  5. Rauha-mummo oli viisas vanhan-ajan nainen. Sodan kokeneet ihmiset tulevat vähällä toimeen ja kaikki vähänkin tarpeellinen säästetään. Paljon olisi meillä nuoremmilla oppimista noista ruhamummoista ja papoista.
    Odotan aina innolla kuulumisiasi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä Rauhallakin oli mennyt säästäminen myös vähän yli, löytyi lisäksi kuivatettuja ja käytettyjä talouspaperin paloja...
      Kiva jos kuulumiset kiinnostavat.

      Poista
  6. Meidän mummi oli samanlainen. Lapsena se nauratti, teininä vähän ärsytti ja nyt saa aikaan syvän kunnioituksen ja kaipauksenkin. Kyllä mummi ties, miten maailma makaa. Hyviä oivalluksia, näitä yritän toteuttaa hiljalleen itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä minuakin on joskus sadat säästetyt viilipurkit naurattanut, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa saa itsekin tolkkua, ehkä :D

      Poista
  7. Meillä 50 litraine lämminvesivaraaja ja kolme suihkussa kävijää.
    Käsitiski myös. Vielä ei lämmin vesi ole loppunut ja hyvin ollaan pärjätty.
    Hyviä ajatulsia kulutuksesta.
    Ihanaa viikkoa:)
    Hellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika pienellä olette pärjänneet kyllä. Kaipa minunkin täytyy jatkossa säästää läträilyt uimahalliin :D

      Poista
  8. Nämä postauksesi ovat odotettuja ja ajatukset osuvat kohdilleen. Mielleläni lukisin muutenkin mietteitäsi, mm. koirien kanssa yksin elämisestä (ja koirien kanssa autottomuudesta), arjen aikatauluista ja siitä millaisia vaiheita matkallasi kohti omaa taloa on ollut (siis niitä "henkisiä" vaiheita, miten ajatuset ovat muovaantuneet haaveen suuntaan). Kiinnostaisi varsinkin, kun tiedän kokemuksesta, että pienillä tuloilla, venyvillä työpäivillä ja pimeässä sohjossa poljetuilla työmatkoilla ei aina ole hymy herkässä. Silti olen itse prosessissa ja "vankasti hukassa" elämän suunnan kanssa, vaikka nyt teen merkityksellistä työtä (niin kuin julkistalouden budjetti sallii...), asun todellisessa ihmisvarastossa, josta kauneutta saa hakea, istun aamut autoletkassa ja mietin miten tähän olen ajautunut ja miten sen oman suunnan löytäisi. Tai edes voimat suunnan etsimiseen.

    Kaikkea hyvää teille sinne, myös tassullisille.
    t. leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä innostun joskus noista jutuista avautumaan. Katsotaan.
      Oman jutun löytäminen voi joskus viedä kauankin. Ehkä keskeintä olisi antaa aikaa ja olla avoin? Itse huomasin että oma juttu pomppasi eteen takavasemmalta kun olin luopunut vanhoista ajatusmalleista.

      Poista
  9. Hei! Entisessä elämässä mökillä riitti 30 litran varaaja ihan hyvin 2 aikuisen tarpeisiin, kun ei jäänyt suihkussa turhaan vettä valuttamaan. Tosin, jos piti pitkäkarvainen koira pestä, niin sitten ei kannattanut heti perään mennä itse suihkuun... ;) Mua kiinnostaisi kanssa sun matka kohtuulliseen elämään. Itse kärvistelen rivarissa koirien kanssa, enkä vaan yrittämisestä huolimatta ala viihtyä. 10 vuotta rintamamiestalossa varmaan jätti lähtemättömän jäljen? Mutta mistä kerätä rohkeus hommata talo yksin? Lähipiiri lähinnä hokee, miten helppoa, mukavaa ja järkevää rivarissa on ja ettei yksin kannata mitään homepommia lähteä ostamaan... Mutta jos ei vaan viihdy? Ja sitten taas, jos muut onkin oikeassa ja pärjääkään omassa talossa yksin? Täällä saa kyllä halvalla vanhoja taloja, mutta eipä ne sitten mene oikein mitenkään kaupaksi, jos en pärjääkään. Äh, joku sunnuntai-blues taas päällä, vaan eiköhän tämäkin asia aikanaan ratkea. Jään odottelemaan remppakuulumisia. :) t. Iitu

    VastaaPoista