Viikonloput villinaisena - elämän uudelleenjäsentelyä

Lähipiiristä vain muutama tietää missä oloissa oikeasti vietän viikonloppuni Villa Vasarassa (ja minkälaisia oloja sinne suunnittelen tulevaisuudessa). Veikkaan että monilla on touhuistani aika romantisoitu kuva. Ehkä itsellänikin oli aluksi. Olen onneksi jo romahtanut pilvilinnoistani karuun todellisuuteen. Talossa oli ostohetkellä käyttökelpoista sähköt, puuliesi ja ulkohuussi, eikä paljon muuta. En uskaltanut esimerkiksi laittaa vanhoja pattereita enää päälle.  Kaivosta ja sen kunnosta ei ollut tietoa ja kaikki pumput olivat rikki. Saunaa on kai viime vuosina kesäisin joskus käytetty, mutta huomasin että sekin vaatii vielä työtä ennen löylyihin pääsemistä.


Nyt puuliesi on jäänyt purkutöiden keskelle talon käyttämättömälle puolelle ja sähköjä napsautellaan pala palalta pois päältä hommien edetessä. Tiski- ja pesuvedeksi kelpaavaa kylmää vettä nousee lainauppopumpun avulla pienenpienestä kaivosta ja lämminvesivaraajan virkaa toimittaa vedenkeitin. Juomavedet on haettava toistaiseksi kaupasta. Jääkaapin sain pari viikkoa sitten, luksusta. Nukun makuupussissa vanhoilla patjoilla yhdessä huoneessa, jota lämmitän pienellä puhaltimella. Kurjinta on kylmillään ja asumatta olleen talon kosteus ja olemattomasta ilmanvaihdosta johtuva haju, joka myös tarttuu vaatteisiin. Mielialani seuraavat vallitsevaa säätilaa. Välillä on kylmää, märkää ja ankeaa, auringossa pihalla tofunakkeja grillaillessa mukavampaa.



Mutta... Alkeelliset olot ovat olleet aivan mahtava tapa uudelleenjäsentää tarpeitani arjessa. Monesti ajattelemme, että tarvitsemme koteihimme tietyt jutut: tiskikoneen, telkkarin, pesukoneen, poreammeen, hierovan suihkun, sähkösaunan, kuivausrummun, jättisohvaryhmän, astiaston sukujuhliin, uunin, lieden, mikron, kasan kodinkoneita, läppärin, pädin, auton... Tätä kaikkea tuputetaan ei vain mainosten, vaan myös yhteiskunnan kautta. Kyseenalaistan jokaista hankintaa enemmän kuin koskaan ja kiusaannun saamistani "Kyllähän sulle sinne se ja se tulee..." uteluista, koska noh, kaikkea tuolta listalta ei tule.


Kun on paikassa ja tilassa missä ei ole mitään, ei edes aina ihmisseuraa, on helpompaa huomata asiat joita elämässään tarvitsee, ihan oikeasti eikä vain koska "näin nyt kuuluu olla". Välillä tuntuu että minulla on projektissani enemmän en halua -listalla kuin haluan -kohdassa. Samalla tuskailen kunnan asettamien vaatimusten kanssa, vaikkapa vesihuoltoon liittyen. Olen siis sopeutunut villinaiseksi pelottavan nopeasti. On muun muassa ihmeellistä huomata miten hyvin pärjäilee tarvittaessa yhdellä tylsällä ruokaveitsellä, jos muuta ei ole saanut aikaiseksi tuoda mukanaan. Vaikka menen remontissa helposti tilaan missä unohdan syödä, juoda, nukkua ja peseytyä, tiedostan että normaalissa arjessa näitä mahdollisuuksia varmasti kaipaan. Kyllä, esimerkiksi suihku ja lämmin vesi on siis taloon tulossa. Ehkäpä työkaveritkin ovat tästä iloisia.



4 kommenttia:

  1. Ihanalta kuullostaa elämäsi Villa Vasarassa!
    En yhtään ihmettele, että syöminenkin meinaa unohtua..:)

    VastaaPoista
  2. ...piti vielä kehua, että sinulla on maakellarikin...:)

    VastaaPoista
  3. Mulle naurettiin jostain ihmeen syystä toissa viikonloppuna, kun olimme sukulaisten luona illanvietossa ja keittiössä kysyin, että missäs teillä olikaan lämmin vesi. Tädin mies katsoi pitkään ja alkoi osoitella kohti hanaa.
    Kyllä moni muiden (ja aiemmin itsensäkin) "normaalina" pitämä asia kummasti kyseenalaistuu lyhyessäkin ajassa, kun sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Ja omaan pahaan hajuunkin varmaan tottuu, kun kerta välillä havahtuu oikein muistelemaan, että koskakohan sitä viimeksi kävi kunnolla pesulla :D

    Hatunnosto täältä, oot kyllä sitkeä sissi. Homma kerrallaan vaan :)

    VastaaPoista
  4. Mielestäni oivia ja osuvia huomioita - näin itsekin mahdollisimman pienimuotoisen asumisen todellisia tarpeita pohtineena. Kun kerran sähköliittymäkin löytyy ennestään valmiina niin on jo monelta hankaluudelta säästynyt..!

    VastaaPoista