Löytöjä Rauha-mummon puutarhasta

Syksy on jo nyt niin kaunis että meinaan pakahtua. Pihlajanmarjat ovat tänä vuonna upeampia kuin koskaan ja tuntuu että lehtipuut muuttavat sävyään silmissä. Tekisi mieli huutaa: "Hitaammin, en pysy mukana!" En ehdi millään ihmetellä jokaista lehteä, marjaa ja sientä riittävästi. Lähistöllä on lampi, jonka ympärillä kasvaa pelkkiä haapoja. Tiettyyn aikaan syksyllä lammen vieressä mutkittelevalla polulla tunnelma on satumainen kun haavat läpsyttävät lehtiään ja koko maailma on kirkuvan keltainen. Onneksi tuo aika on vielä edessä.


 

Ennen sydänsyksyä onkin paikallaan palata kuluneeseen kesään. Pihallani on vielä muutamia kukkia nupulla, mutta ihastellaan hetki Rauha-mummon villiintyneen puutarhan yllättäjiä. Kun ostin talon, minulle kerrottiin että piha on joskus ollut upea. Kevättalven loskassa sitä oli vähän vaikea kuvitella. Heinikosta on kuitenkin noussut kaikenlaista kukkijaa. En ole niittänyt pihaa kertaakaan yhtä aluetta lukuun ottamatta. Halusin antaa kaikille kasveille mahdollisuuden näyttäytyä. Kaivuutyötkin on tehty mahdollisimman hellävaraisesti.

 



 


Marjapensaat tuottivat melko pienen sadon ja puskat vaativat hoitotoimenpiteitä. Viinimarjoja, karviaisia ja vattuja on kuitenkin pihalla runsaasti. Joitakin kukkivia ystäviä piti nimetä kirjan kanssa, toiset lempparini tunnistin jo kaukaa. Rakastan erityisesti unikoita, pioneita ja kultapalloja. Pihalle levinnyt uusi tuttavuus tulikellukka oli erityisen hauska ja värimaailmaani sopiva. Ensi keväänä istutan johonkin ehdottomasti lisää unikkoa, kultapiiskua, väriminttua, palavaa rakkautta ja köynnöksiä. Osa heinikosta saa jäädä villiksi niityksi. En aio ostaa ruohonleikkuria. Mielestäni taloni väreihin sopisivat erityisen hyvin lämpimät oranssit, punaiset ja ruosteen sävyt.


 


Terveisin, Stella

4 kommenttia:

  1. Hurmaavia kuvia <3 Ps. Olen tehnyt saman havainnon pihlajanmarjojen suhteen, niitä on jotenkin tavallista enemmän tänä vuonna!

    VastaaPoista
  2. Lueskelin äsken melkein kaikki vanhat postauksesi ja onpa hienoa, miten olet asettunut taloksi! Jotenkin tämä "uusi" blogisi on jäänyt minulta katveeseen, mutta tähän tulee nyt muutos :). Olipa mm. mielenkiintoinen juttu kanervasta, meillä sitä kasvaa yllinkyllin, mutten ole ollenkaan tajunnut sen käyttömahdollisuuksia. Lähdenkin tästä etsiskelemään lisää tietoa kanervasta, sillä juuri nyt kanerva on vielä kukassa, eli on momentum. Hauskaa.

    P.S.Muuten, älä turhaan arkaile kuivurin hankinnassa, jos kuivatettavaa on paljon. Kunnollinen kuivuri on ihana (hankimme reilu vuosi sitten, sama kuin Jovelan Johannalla). Se on ekotehokas ja vetää juuri sopivan määrän kasveja/sieniä kerralla. Uskon, että se tulee vuosien varrella maksamaan itsensä monin verroin takaisin, kun esim. meillä sitä ennen oli pakko välillä käyttää saunaa (menee puita) ja uunia (sähköä kuluu enemmän). Kuivuri taltioi kasvin aineisosat näitä tai auringonvaloa paremmin. Tärkeintä on kuitenkin, että ostaa oikeanlaisen/kunnollisen kuivurin, jos siihen päätyy.

    VastaaPoista
  3. Kukkien bongaileminen puolivillissä puutarhassa on ihan parasta! Vanhat perinneperinnat ovatkin niin sitkeitä, että ne saattavat sinnitellä pitkään itsekseenkin, vaikka hoito olisi loppunut jo ajat sitten. Tosi kauniita lajeja olet löytänyt :)

    VastaaPoista