maanantai 27. helmikuuta 2017

Kummitustalon kuvakirja on nyt Kolmas luonto

Onko bloggailu ihan out? Tätä pohdin palatessani tauolta vuodenvaihteessa. Moni tuttu kanssabloggaaja tuntuu lopettaneen tai ainakin hidastaneen tahtia. Myönnän, itsekin käytän paljon Instagramia, joskaan en jaksa paneutua kunnolla kuvien teksteihin kun se kuvaaminen on vaan niin paljon kivempaa. Hiukan sama juttu täällä blogissa. Mitä enemmän mietin tekstejä, sitä tyhmemmiltä ne tuntuvat ja en uskalla julkaista niitä. Tämän postauksen pointtikin on oikeastaan vaan se, että halusin otsikon, joka ehkä tarttuisi jonkun google-hakuun ja vanhat kävijäni löytäisivät myös tänne uuteen blogiin. Täältä kirjoittelemasta löytyy yhä sama Kummitustalon Stella kuin vuonna 2008 aloittaessani. Oli vain aika luoda uusi somekoti. Huomaattehan somekotini uudet haarakonttorit sivupalkissa. Päätin kokeilla yhteistyön voimaa ja liityin Keski-Uudenmaan tekijöitä kokoavaan Kubloon. Youtuben valloitukseen kerään vielä rohkeutta, mutta ainakin startti on tehty.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Kasvata, idätä, versota!

Tiedän muutaman odottavan lisätietoja talon ostosta. Piilotin uusimmat kuulumiset tekstin loppuun ;) Välipalaksi tarjoan nyt kuitenkin pientä vihervouhotusta. Kasvikuumeeni alkaa aina 1.1. enkä millään jaksaisi odottaa kesän satokautta. Onneksi pientä vihreää saa lautaselle helposti ikkunalaudalla.



Olen opetellut kasvattamaan, versottamaan ja idättämään uusia juttuja. Hyvä idätystaulukko löytyy esimerkiksi täältä ja siemeniä vaikkapa Hyötykasviyhdistykseltä. Kaikkia en ole ehtinyt kokeilemaan. Idättää ja kasvattaa voi paljon muutakin kuin perinteistä mungpapua. Ikkunalla onkin kevään mittaan kasvanut valkosipulin ja sipulin versoja, härkäpapua, hernettä, krassia ja parsakaalia. Ikean kauniissa ja ihan hyvin toimivassa idätysastiassa taas mungpapuja, sinimailasta, tattaria ja linssejä. Vatsavammaiselle idättäminen on hyvä tapa saada ruokavalioon mukaan muuten huonosti sopivaa sipulia ja papuja. Parasta on pilkkoa tuore kourallinen vihreää ihanan wokin, tai minkä tahansa ruuan päälle. Tattari sopii mielestäni hyvin kylmiin täyttäviin lounassalaatteihin.



(Tarjoukseni talosta on hyväksytty ja kaupat tehdään keskiviikkona)

torstai 16. helmikuuta 2017

Onko tässä uusi kotini?

Aina vieraillessani kaupan olevissa taloissa koitan kuvitella itseni asumaan sinne mahdollisimman tarkasti ja mietin mitä ajatuksia aivan tavallinen tylsä arki herättää. Usein en tunne näytöissä yhtään mitään. Muutamia kertoja olen palannut vielä pihapiiriin yksin koirien kanssa fiilistelemään rauhassa tuntosarvet ojossa. Vasta silloin uskallan vähän innostua. Tein kansatieteen graduni vanhoista taloista ja suhteestamme niihin. Tunnetason lisäksi mielestäni kokemuksiimme liittyy aina vahvasti myös fyysinen puoli, josta kiintymyksemme saa alkunsa. Vanha talo haistetaan, maistetaan, asutaan, käytetään ja otetaan omaksi. Pari viikkoa sitten lauantaina kävin katsomassa kolmatta kertaa erästä mökkiä. Avain oli jätetty huussiin ja omistaja kehotti laittamaan tulet lieteen, puut olivat eteisessä valmiina. Saimme tutkia paikkoja niin pitkään kun halusimme. Koirat olivat tietenkin mukana. Kahvitkin oli pakko keittää omalla pannulla. Voisipa taloihin tutustua aina näin, ilman kiirettä, kokien kaikilla aisteilla.
Arvatkaa mitä, tein tarjouksen!







maanantai 13. helmikuuta 2017

Miniasumisen mahdolliset muodot

Kuten aikaisemmin kirjoitin, olen päättänyt pitää kynsin ja hampain kiinni "pienistä" suunnitelmistani. Olen viettänyt paljon aikaa tutkimalla erilaisia tapoja miniasumiseen ja listaamalla perustarpeitani. Ehkä arvaatte, Suomen lainsäädäntö ei tee mitään vaihtoehtoista helpoksi. Täytyy sanoa, että juuri hankaluus herättää taistelutahtoni.


Hankittuani kaiken mahdollisen tiedon matkailuvaunuksi luokiteltavan "tiny housen" rakentamisesta törmäsin heti muutamaan muttaan. Traileri, jolle talo rakennetaan on suuri alkusijoitus ja valmis laitos on vakuutettava ja katsastettava kuin mikä tahansa kulkuneuvo ja se maksaa lisää. Haaveilin tekeväni taloni hengittävillä rakenteilla ja silloin trailereiden painorajat paukkuvat helposti yli. Vaikka Suomen laki ei kiellä matkailuvaunussa asumista, postia sinne ei oikein saa kulkemaan. Kirjoilla pitäisi olla kaverilla tai virallisesti vailla vakituista asuinpaikkaa. Ruuhkasuomessa vaunun sijoittaminen vuosiksi samaan kohtaan ei enää mene valiaikaisen oleskelun tai retkeilyn piikkiin, vaan tarvitsee luvan. Vaunulle ei ole valmista paikkaa tiedossa tuttavapiirissä. Niin ja minulla ei ole edes ajokorttia, eikä painavaa vaunua voi vetää millä tahansa autolla. En tiedä saako trailertalon kanssa olla asuntovaunualueilla, mutta käynti paikallisessa vaunuparkissa sinetöi päätökseni, ei tavallista karavaanarielämää minulle kiitos. Koirani rakastavat autossa jököttämistä, joten niille ahtaat tilat tuskin olisivat ongelma. Ne eivät kuitenkaan ole äänekkyytensä takia kivoja naapureita kaikkien mielestä. Kasvimaaviljelyn takia haluaisin olla aloillani samassa paikassa kuitenkin pidempään.


Muita vaihtoehtoja voisivat olla ns. jalasmökki tai joku kontti. Puisen jalasmökin pystyisi toteuttamaan hengittävillä materiaaleilla ja kokoakin saisi vähän enemmän. Laitosta ei kuitenkaan voisi liikutella joka käänteessä, joten luvat olisi useimmissa tapauksissa hoidettava kuntoon. Jos kyhäelmän haluaisi tontin ainoaksi pysyväksi rakennukseksi, vaatisi se aika paljon lisää selvitystyötä. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sillä minitaloja on rakennettu muuallakin. Kunnat, joihin olin Keski-Uudenmaan alueella yhteydessä, pitivät ajatusta mahdollisena. Uskon kuitenkin, että tönö olisi liitettävä mm. kunnallistekniikkaan. Mieluiten olisin kantoveden ja kompostoivan käymälän varassa. Kolmas vaihtoehto olisi kuitenkin pysyväksi tarkoitettu minitalo. Alle 50-neliön talot välttyvät energiamääräyksiltä, joten talon voisi rakentaa hengittäväksi. Laillisen talon pienin mahdollinen koko on 20 neliötä. Löysin jopa firman joka rakentaa tälläisiä taloja, mutta luulen pakettiratkaisun saavan budjettini paukkumaan näillä tonttihinnoilla.

 

Viimeinen ja minulle mieluisin vaihtoehto olisi edelleen pienen pienen vanhan talon löytyminen valmiina. Kesämökkeinä niitä on Suomi pullollaan, mutta vakituisina asumuksina vähemmän. Olen saattanut kuitenkin löytää yhden kivan ehdokkaan ;)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Unelmia jahtaamassa

Viime vuosi meni kerätessä oman identiteetin rippeitä pitkin maita ja mantuja ja sommitellessa niitä uudeksi kokonaisuudeksi. Projekti on melkein valmis. Matkalla sanoin hyvästit monelle rakkaalle asialle ja olen nyt valmis ottamaan jotain uutta tilalle. Tämä vuosi on pyhitetty itsetuntemuksen vahvistamiselle ja uusien suunnitelmien luomiselle. Unelmakarttakirjaan syntyy hahmotelmia ja luonnoksia tulevasta. Ehkäpä tekemäni unisiepparitkin auttavat haaveiden pyydystämisessä :)